Kumpi on tärkeämpää: talouden tasapainottaminen vai satsaukset koulutukseen ja hyvinvointiin?

Julkisen velan pienentäminen on yksi seuraavan hallituksen tärkeimmistä tehtävistä. Itse pidän kuitenkin yhtä tärkeänä sitä, että oppimistulokset ja osaamistaso saadaan uudelleen nousuun. Se on myös tulevaisuussatsaus, joka lisää työllisyyttä ja talouskasvua ja parantaa siten julkisen talouden tilannetta pidemmällä aikajänteellä. Toisena vastaavanlaisena tulevaisuusinvestointina näen satsaukset lasten ja nuorten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, joka on inhimillisesti tärkeää lapsia ja nuoria ajatellen, mutta myös välttämätöntä, jotta meillä on jatkossakin työ- ja toimintakykyisiä ihmisiä rakentamassa Suomea ja turvaamassa hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen rahoituksen. Näitä tavoitteita on mahdollista edistää samanaikaisesti, kun julkisen velan määrä käännetään laskuun. Oleellista on priorisoida menot ja varmistaa, että rajalliset resurssit käytetään järkevästi ja kohdennetaan oikein.

Miten tukisit veroratkaisuin kasvua ja yritysten kilpailukykyä?

Verotuksen osalta tärkeää on mm. yhteisöveron säilyttäminen nykytasolla sekä tuloverojen maltillinen keventäminen. Tuloverojen kevennyksillä on pyrittävä ennen kaikkea kannustinloukkujen purkamiseen ja siihen, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. TKI-rahoituksen kasvattamiseksi yksi mahdollinen keino voisi olla TKI-verovähennysoikeus.

Pitääkö ansiotuloverotusta keventää?

Mielestäni työtulojen verotusta pitäisi maltillisesti keventää, jotta työn teon kannustavuutta saataisiin lisättyä ja kannustinloukut purettua, niin että töiden vastaanottaminen olisi aina taloudellisesti kannattavaa. Tällä hetkellä näin ei valitettavasti aina ole.

Onko kaikkien tehtävä töitä?

Lähtökohtaisesti ajattelen, että jokaisen, joka siihen kykenee, on tehtävä töitä tai opiskeltava. Näin ihminen voi huolehtia omasta toimeentulostaan ja osallistua omalta osaltaan yhteisen hyvinvointiyhteiskuntamme palvelujen rahoittamiseen. On kuitenkin myös ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi vamman, sairauden, väliaikaisen työttömyyden, kuntoutuksen tai muun ymmärrettävän syyn takia voi tehdä töitä tai huolehtia itsestään, ja heistä yhteiskuntamme täytyy pitää huolta. Juuri siksi kaikkien, joille se on mahdollista, pitää tehdä töitä ja osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen, jotta pystymme tarjoamaan turvaa niille, jotka sitä tarvitsevat.

Miten työttömyysturvajärjestelmää pitäisi uudistaa?

Ansiosidonnainen työttömyysturva olisi järkevä porrastaa niin, että alkuvaiheessa työttömyysturva säilyisi nykytasolla, mutta tuki laskisi sen jälkeen portaittain. Samanaikaisesti tulisi laajentaa ansiosidonnainen työttömyysturva koskemaan kaikkia, eikä vain työttömyyskassojen jäseniä. Tutkimusten mukaan uudelleentyöllistyminen on korkeinta pian työttömyyden alettua ja uudelleen siinä vaiheessa, kun ansiosidonnainen on päättymässä. Ansiosidonnaisen porrastus kannustaisi siis nykymallia paremmin hakemaan töitä aktiivisesti ja ottamaan työtä vastaan.

Kannatatko perustuloa?

En kannata vastikkeetonta perustuloa, koska se antaa väärän signaalin, että on jokaisen oma valinta, jos päättää elää sosiaaliturvan varassa. Se ei ole reilua niitä kohtaan, jotka käyvät töissä ja perustulon maksavat. Lähtökohtana pitää olla vastikkeellisuus ja se, että jokainen yrittää opiskella itselleen ammatin ja työllistyä. Sen sijaan yleistuki, jossa tukia yhdistetään byrokratian vähentämiseksi ja tukien (ja hakuprosessien) hajanaisuuden karsimiseksi, on järkevä malli.

Pitääkö Suomeen houkutella ulkomaisia työntekijöitä?

Tarvitsemme ulkomaisia työntekijöitä, jotta työvoimapulaa esimerkiksi hoiva-alalla saadaan paikattua. Ulkomaisten työntekijöiden houkuttelemisessa tärkeitä keinoja ovat mm. työvoiman tarveharkinnan poistaminen ja byrokratian karsiminen niin, että työluvan saa nykyistä nopeammin. Ulkomaisten rekrytointien lisääminenkään ei kuitenkaan kokonaan ratkaise työvoimapulaa Suomessa, joten samanaikaisesti on kasvatettava myös jo Suomessa asuvien (sekä maahanmuuttajien että kantasuomalaisten) työllisyysastetta.

Miten edistäisit yritysten tarvitsemien osaajien ja työntekijöiden saatavuutta sekä työllisyysasteen vahvistamista?

Monilla aloilla olisi tarpeen lisätä koulutuspaikkoja. Lisäpaikat olisi järkevä kohdentaa alueille, missä työvoimapula on suurinta, koska jo opiskelun aikana voisi tehdä harjoittelun ja mahdollisesti myös sijaisuuksia työpaikoilla, joihin työllistyminen on todennäköistä. Tämä soveltuisi hyvin esim. hoiva-alalle. Lisäksi on tärkeää, että täydennys- ja muuntokoulutusta on riittävästi saatavissa, jotta osaamista voisi täydentää vain tarvittavilta osin kokonaisen tutkinnon suorittamisen sijaan. Oppisopimuskoulutuksen suosio on ilahduttavasti kasvanut viime vuosina, mutta sitä voisi hyödyntää vielä nykyistäkin enemmän. Oppisopimuskoulutus ja työssäoppiminen sopivat hyvin myös maahanmuuttajataustaisille henkilöille, joilla on jo tietyn alan koulutus, mutta osaamista on tarpeen päivittää suomalaiseen työkulttuuriin sopivaksi. Lisäksi työssä oppiessa oppii myös kieltä ja erityisesti oman alan ammattisanastoa. Kansainvälisten rekrytointien ja työperäisen maahanmuuton osalta pitäisi mm. nopeuttaa ja helpottaa lupamenettelyjä, höllätä kielitaitovaatimuksia sekä varmistaa, että kansainvälisten osaajien perheenjäsenille löytyy tarvittavat palvelut, kuten varhaiskasvatus- ja koulupaikat, esim. englannin kielellä.

Miten saadaan ulkomaalaiset opiskelijat jäämään Suomeen töihin?

Mielestäni ulkomaalaisille opiskelijoille pitäisi myöntää valmistuessa automaattisesti työnhaun ja työnteon mahdollistava oleskelulupa Suomeen. Nykyisin luvan saaminen voi kestää kuukausia, jolloin monet valmistuneista opiskelijoista ehtivät lähteä pois Suomesta. Ei ole järkevää, että ensin koulutamme ulkomailta tulevat opiskelijat, mutta sen jälkeen hankaloitamme heidän jäämistään koulutustaan vastaavaan työhön Suomeen. Kannustimena Suomeen jäämiselle voisi olla myös mahdollisuus vähentää lukukausimaksut verotuksessa, mikäli tutkinnon suoritettuaan jää Suomeen töihin.

Voitaisiinko kielitaitovaatimuksista joustaa?

Mielestäni se olisi järkevää. Monissa yrityksissä käytetään jo nykyisin työkielenä ainakin osittain englantia. Toivoisin, että myös julkisella sektorilla oltaisiin joustavia kielitaitovaatimusten osalta silloin, kun se on mahdollista. Esim. osaa hoivatyöstä voi tehdä heikommallakin kielitaidolla ilman että turvallisuus vaarantuu, ja työtä tehdessä oppii samalla myös kieltä paremmin. Lähtökohtana on kuitenkin suomen tai ruotsin kielen oppiminen Suomeen pidempiaikaisesti/pysyvästi tulevilla. Kielen oppiminen on tärkeä osa kotoutumista.

Pitäisikö pääomatulojen verotusta kiristää?

Ei pitäisi. Meidän pitää huolehtia siitä, että meillä on jatkossakin kotimaista omistajuutta. Lisäksi pääomatuloveron tason osalta pitää ottaa huomioon kansainvälinen tilanne, että pääomat ja niistä maksettavat verot eivät karkaa Suomesta ulkomaille.

Pitäisikö listaamattomien yritysten osinkoverotusta pitää kiristää tulevalla vaalikaudella?

Huojennetulle osinkoverotukselle on hyvä perusteet, koska tutkimusten mukaan se mm. tukee uusien yritysten syntymistä. Järjestelmän kehittäminen on kuitenkin paikallaan. Erilaisissa tarkasteluissa on todettu, että osinkoverotuksen huojennuksen euromääräinen raja ennemminkin hidastaa kuin vauhdittaa yritysten kasvua. Jos muutoksia yritysverotukseen tehdään, oleellista on, että yrittämisen verotusta ei kiristetä, eikä yrittämisen ja yritysten kasvun edellytyksiä heikennetä.

Miten suhtaudut autoveroon?

Uudet täyssähköautot (ja täysvetyautot) on jo vapautettu autoverosta, mikä on järkevä tapa edistää autokannan uusiutumista ja sähköistymistä. Autoveroa voitaisiin alentaa myös muilta osin portaittain päästöperustaisesti niin, että alhaisempi vero kannustaisi ihmisiä hankkimaan entistä vähäpäästöisempiä autoja.

Pitäisikö ruoan arvonlisäveroa nostaa?

Ruuan arvonlisäveron nostaminen ei ole järkevää nykytilanteessa, jossa ruuan hinta on noussut viimeisen vuoden aikana poikkeuksellisen nopeasti inflaation seurauksena, eikä kuluttajien ostovoima ole lisääntynyt samassa tahdissa.

Miksi valtio ei voi vain ottaa lisää lainaa?

Valtion velkaantuminen on käännettävä laskuun, mutta ei talouden itsensä takia, vaan siksi, että pystymme jatkossakin pitämään yllä hyvinvointiyhteiskuntaa ja tarjoamaan ihmisille heidän tarvitsemiaan palveluja ja turvaa. Euroopassa on nähty varoittavia esimerkkejä siitä, miten katastrofaalisia vaikutuksia palvelujen järjestämiseen, työllisyyteen ja ihmisten hyvinvointiin julkisen talouden kriisillä voi olla. On parempi sopeuttaa taloutta hallitusti kuin kriisin kautta. Lisäksi valtio maksaa todella suuria summia korkoa lainoista. (Vuonna 2023 korkokulut ovat noin 2,6 miljardia euroa.) Korkojen maksamisen sijaan miljardit olisi järkevämpää käyttää palvelujen järjestämiseen.

Onko lainaa otettu liikaa?

Kyllä on. Hallitus on vedonnut koronapandemian ja Venäjän sotatoimien aiheuttamiin lisäkustannuksiin. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan koronaan ja sotaan liittyvät menolisäykset ovat olleet yhteensä 15,5 miljardia euroa vuosina 2020-2023. Niiden lisäksi hallituksen muut päätökset, jotka eivät liity koronaan tai sotaan, ovat lisänneet valtion menoja 8,1 miljardilla eurolla v. 2020-2023. Hyvinvointiyhteiskuntamme ei kestä noin suuria menolisäyksiä. Päinvastoin, Suomessa väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee jatkossa entisestään, joten talous on saatava tasapainoon, jotta hyvinvointiyhteiskunnan palveluja pystytään jatkossakin tarjoamaan ja ihmisistä pitämään huolta.

Pitäisikö perhevapaiden jakautua tasaisemmin?

Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, mutta perhevapaiden tasaaminen on perusteltua mm. naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi. Suomessa isät käyttävät edelleen vain n. 10 % kaikista vanhempainpäivärahapäivistä ja jaettavasta vanhempainrahasta edelleen vain pari prosenttia. Myös kotihoidon tukea ja osittaista hoitovapaata käyttävät lähes yksinomaa äidit. Epätasaisesti jakautuvien perhevapaiden takia naiset jäävät miehistä jälkeen ura- ja palkkakehityksessä ja naisten eläkkeet jäävät pienemmiksi kuin miehillä. Lisäksi on totta kai myös lapsen ja vanhempien etu, että lapselle kehittyy läheiset suhteet molempien vanhempien kanssa.

Toteutuuko työelämässä sukupuolten välinen tasa-arvo?

Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiseksi työelämässä on edelleen paljon tekemistä. Isoimpia kysymyksiä ovat alakohtaiset palkkaerot ja perhevapaiden käyttö ja laajemminkin työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Miesten ja naisten välinen palkkaero on Suomessa edelleen n. 16 %, ts. niin että naisten keskiansio on n. 84 % miesten keskiansioista. (Tässä katsotaan keskimääräistä tuntipalkkaa. Jos huomioidaan myös työmarkkinoille osallistuminen, kuten osa-aikatyö, erilaiset vapaat ym., niin ero on suurempi.) Tämä selittyy pitkälti alakohtaisilla palkkaeroilla, minkä takia muutoksen aikaansaaminen on niin vaikeaa. Toinen merkittävä tekijä on perhevapaiden epätasainen jakautuminen. Suomalaiset isät käyttävät yhä vain n. 10 % kaikista vanhempainpäivärahapäivistä ja jaettavasta vanhempainrahasta edelleen vain pari prosenttia. Toki tämä on useimmiten perheiden oma valinta, mutta monella tapaa myös rakenteista ja asenteista johtuvaa. Molemmat em. tekijät vaikuttavat palkkojen lisäksi myös työuralla etenemiseen ja eläkkeiden suuruuteen. Ns. selittämätön palkkaero on ainakin joidenkin tilastojen mukaan Suomessa vain n. 3 % luokkaa, eli käytännössä varsinaista palkkasyrjintää ei onneksi ole ainakaan kovin paljoa, vaan tasa-arvon toteutumista hidastavat nimenomaan em. tekijät.

Kestääkö Suomen eläkejärjestelmä?

Suomen eläkejärjestelmää on vuosikymmenten saatossa onneksi kehitetty viisaasti ja vastuullisesti, ja se on hyvässä kunnossa, vaikka Suomen väestö ikääntyy nopeammin kuin valtaosassa muista Euroopan maista. Kehitystä on kuitenkin jatkuvasti seurattava ja ennakoitava pitkälle tulevaisuuteen. Erityisen tärkeäitä asioita eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyden kannalta ovat, että ihmisten eläköitymisikä saadaan pidettyä riittävän korkeana ja että eläkerahastojen sijoitustuottojen taso pysyy hyvällä tasolla. Sijoitusten osalta tulisi eläkeyhtiöille mielestäni sallia nykyistä hieman korkeampi riskitaso sijoitustuottojen kasvattamiseksi. On tärkeää huomioida, että kysymys eläkkeistä ja eläkejärjestelmän kestävyydestä ei ole oleellinen nykyisten eläkeläisten osalta, vaan keskustelu eläkejärjestelmän kestävyydestä koskee ennen kaikkea 1980-luvulla ja sen jälkeen syntyneitä (ts. 2050-luvulla tai sitä myöhemmin eläkkeelle jääviä). On nykyisten päättäjien velvollisuus huolehtia, että eläkejärjestelmämme pysyy sellaisessa kunnossa, että myös heidän eläkkeensä pystytään aikanaan maksamaan.

Pitäisikö lasten hankkimista tukea erillisillä lisillä?

Lapsiperheiden kannalta tärkeintä on se, että palkalla tulee toimeen ja voi elättää perheensä. Tukia vaikuttavampia keinoja ovat siis työllisyyden lisääminen ja maltilliset veronalennukset, joilla varmistetaan se, että palkasta jää riittävästi käteen. Lapsiperheiden kannalta oleellisia ovat myös hyvät varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelut sekä arjen sujuvuus. Niiden rahoittamiseksi on keskityttävä talouskasvun ja työllisyyden lisäämiseen uusien tukijärjestelmien luomisen sijaan.

Akkuteollisuus Suomessa. Hyvä vai huono?

Mielestäni hyvä asia ja tulevaisuuden kasvuala, koska Suomen maaperässä on monia raaka-aineita, kuten litiumia, joita akkuteollisuudessa tarvitaan. Olisi tärkeää, että koko Euroopassa saataisiin vähennettyä riippuvuutta Kiinasta, ja tämä on yksi ala, jossa se olisi mahdollista.