Ratkeavatko soten ongelmat resursseja lisäämällä? 

Sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia voidaan ratkaista vain rahaa lisäämällä, eikä se ole myöskään kestävä ratkaisu Suomessa, jossa väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee jatkossa entisestään. Sote-palveluja on uudistettava kokonaisvaltaisesti: on käytävä läpi jokaisen palvelun osalta, tuottaako palvelun parhaiten julkinen, yksityinen vai kolmannen sektorin palveluntuottaja, millaisia toimintamalleja käytetään, voidaanko ottaa käyttöön muualla hyväksi havaittuja käytäntöjä tai hyödyntää etä- ja digipalveluja, jne. Uusilla hyvinvointialueilla on edessään valtava urakka palvelujen uudistamiseksi samanaikaisesti, kun ratkaistavana on useita akuutteja ongelmia. Tulevan eduskunnan tulisi korjata tehtyä sote-uudistusta mm. uudistamalla rahoitusmallia ja hoitajamitoitusta. 

Pitäisikö hoitajamitoitusta uudistaa? 

Kyllä. Hoitajamitoituksen perusajatus on hyvä: varmistaa, että vanhustenhoidossa on tarpeeksi henkilökuntaa, jotta vanhukset pystytään hoitamaan hyvin ja jotta hoitajat jaksavat työssään. Nykyinen mitoitus ei kuitenkaan toimi käytännössä, vaan sitä pitäisi uudistaa niin, että mitoitus perustuisi hoidettavien yksilölliseen tarpeeseen, eikä kaikille yhtenäiseen laskentatapaan. Lisäksi olisi tärkeää, että mitoituksessa huomioitaisiin myös mm. hoiva-avustajien työ (ilman rajoituksia) sekä mahdollisten teknologisten ratkaisujen tuoma hyöty. Tämä vapauttaisi hoitajien aikaa varsinaiseen hoito- ja hoivatyöhön ja ihmisten kohtaamiseen vaarantamatta turvallisuutta, joka mitoituksella on pyritty takaamaan. 

Pitäisikö sosiaali- ja terveyspalvelut tuottaa ensisijaisesti julkisina vai yksityisinä palveluina? 

Mikään palvelutuotannon tapa ei ole ensisijainen, vaan asiaan pitää suhtautua hyvin käytännönläheisesti. Jokaisen palvelun osalta on mietittävä tuottaako palvelun järkevimmin, kustannustehokkaimmin ja laadukkaimmin julkisen, yksityisen vai kolmannen sektorin palveluntuottaja. Lisäksi on mietittävä, miten palvelu toteutetaan. Uudenlaisilla toimintamalleilla on saatu merkittäviä parannuksia aikaan niin terveysasemien kuin ikäihmisten palvelujenkin puolella. Hyväksi havaitut käytännöt pitää ottaa entistä laajemmin käyttöön ja koko ajan kehittää ennakkoluulottomasti myös uusia tapoja järjestää palvelut. Sen on ainoa keino, jolla pystytään takaamaan rahoituksen riittävyys ja palvelujen saatavuus ja laatu myös tulevaisuudessa, kun huoltosuhde Suomessa heikkenee, eli työssäkäyvien osuus suhteessa hoivaa tarvitseviin laskee.

Millaisia mahdollisuuksia näet markkinataloudella hyvinvointialueiden toiminnan edistäjänä? 

Markkinatalousvetoisten ratkaisujen edistämisessä oleellista on julkisen sektorin hankintaosaamisen ja markkinavuoropuhelun parantaminen hankinnoissa sekä erilaisista in-house -ratkaisuista luopuminen. Konkreettisena esimerkkinä: Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen strategiaan kirjattiin, että vuoden 2023 aikana alueella laaditaan hankintastrategia. Hankintastrategiassa on tarkoitus linjata mm. siitä, missä hankinnoissa voidaan hyödyntää mittakaavaetua kilpailutuksissa ja milloin taas on parempi pilkkoa hankinnat osiin, jotta myös pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on aito mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin. Tärkeää olisi myös, että kilpailutuksissa laatukriteerit painottuisivat aiempaa enemmän. Vaikka huonompilaatuinen tuote tai palvelu olisi laadukasta halvempi, se ei yleensä ole kustannustehokkaampi. Oleellista on siis vaikuttavuuden arviointi ja mittaaminen myös hankintojen osalta. 

Pystytäänkö nykyinen terveydenhuollon taso säilyttämään tulevaisuudessakin? 

Suomessa väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee jatkossa entisestään, joten lähitulevaisuudessa on varmasti keskusteltava siitä, millaista hyvinvointipalvelujen tasoa ja laajuutta pystytään pitämään yllä. Nykyisillä tavoilla järjestettynä palvelujen rahoittamisesta tulee hyvin haastavaa tulevaisuuden väestörakenteella, mutta uskon, että uudistamalla palvelujen tuottamisen tapoja, voidaan palveluja järjestää jatkossa kustannustehokkaammin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa on mahdollista – ja myös välttämätöntä – ottaa käyttöön uusia palveluntuotannon tapoja ja käytäntöjä, jotta pystytään takaamaan rahoituksen riittävyys ja palvelujen saatavuus ja laatu. 

Miten sote-uudistus vaikuttaa erikoissairaanhoitoon? 

Jatkossa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon menot menevät selkeämmin keskenään samasta pussista, mikä pakottaa päättäjät tarkastelemaan perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa kokonaisuutena, koska käytännössä erikoissairaanhoitoon tehtävät lisäykset ovat pois jostakin muusta sote-palvelusta. Jatkossa myös erikoisairaanhoidon kustannuksiin on pystyttävä puuttumaan, koska ne ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi voimakkaammin kuin muiden sote-palvelujen kustannukset. Lisäksi ongelmana on ollut, että ihmisiä on hoidettu osittain väärissä paikoissa, mikä ei ole kustannustehokasta, eikä järkevää myöskään hoidettavien ihmisten kannalta.