Miksi koulutukseen satsaaminen on niin tärkeää?

Suomi voi tulevaisuudessakin pärjätä vain korkealla osaamisella, joten oppimistulokset ja osaamistaso on saatava taas nousuun.

Mikä olisi nyt tärkeintä?

Koulutuksesta keskusteltaessa olisi nyt tärkeä keskustella siitä, mihin käytettävissä olevat resurssit kohdennetaan. Itse ajattelen, että nyt olisi tärkeää satsata siihen, että kaikki oppivat kouluissa perustiedot ja -taidot ja oppimaan oppimisen taidot ja että kouluissa on hyvä olla, oppia ja opettaa.

Kannatatko kaksivuotista esiopetusta?

Kyllä. Esiopetuksen aloituksen varhaistamisesta hyötyvät erityisesti ne, joille koulun aloitus tuottaa eniten hankaluuksia.

Pitäisikö varhaiskasvatuksen koulutusvaatimuksia laskea, jotta henkilöstöpula alalla helpottaisi?

Varhaiskasvatuksessa on päinvastoin pyritty nostamaan henkilöstön koulutustasoa. Työntekijäpulan helpottamiseksi tarvitaan muita ratkaisuja kuin koulutustason laskeminen. Alan koulutuspaikkoja on lisättävä (kohdennettuna erityisesti alueille, joilla henkilöstöpula on suurin) ja henkilöstön työssäjaksamisesta huolehdittava. Avustajien määrän lisääminen on yksi keino tukea varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien työssäjaksamista, koska se mahdollistaisi sen, että varhaiskasvatuksen opettajat ja hoitajat voisivat keskittyä erityisesti koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Avustajia voisi kouluttaa nykyistä enemmän myös oppisopimuskoulutuksella.

Pitäisikö kouluissa olla ryhmäkokokatto?

Ryhmien pitää olla riittävän pieniä, jotta opettajat pystyvät keskittymään opetustyöhön. En kuitenkaan pidä hyvänä ratkaisuna säätää lailla kaikille yhteistä ryhmäkokoa, koska ryhmät ovat keskenään niin erilaisia. Sopiva ryhmäkoko riippuu luokka-asteesta, opetettavasta aineesta ja siitä, minkä verran oppimisen tukea tarvitsevia oppilaita ryhmässä on. Esimerkiksi jakotunnit, resurssiopettajien käyttö ja muut jo käytössä olevat joustavat järjestelyt ovat parempia ratkaisuja kuin mekaaninen ryhmäkokokatto. 

Miten suhtaudut inkluusioon? 

Inkluusion perusajatus siitä, että mahdollisimmat moni voisi opiskella omassa lähikoulussaan ja omassa luokassaan, on hyvä. Ongelma inkluusiosta on tullut, kun kunnat ovat käyttäneet sitä säästökeinona ja sijoittaneet tuen tarpeessa olevia lapsia yleisopetukseen ilman, että tuki on seurannut mukana. On myös hyvin ymmärrettävää, että joillekin oppilaille inkluusio sopii ja toisille ei. Itse en siksi pidä huonona ratkaisuna myöskään erityisluokkia. Joillekin oppilaille ne voivat itse asiassa olla erittäin hyvä ratkaisu. Valitettavan usein ajatellaan yhä, että erityisluokille siirretään lapsia, jotka häiritsevät opetusta, kun useammin kyse on siitä, että lapsella on vaikeuksia omassa oppimisessaan tai esimerkiksi keskittymisessä. Toisin sanottuna, kannatan itse mallia, jossa useammat erilaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia. Niiden oppilaiden osalta, joille inkluusio sopii ja siihen saadaan järjestettyä oikeantasoista ja oikeanlaista tukea, sitä voidaan hyödyntää. Ja niiden oppilaiden osalta, joille inkluusio ei tuettunakaan ole toimiva ratkaisu, on parempi järjestää opetus pienryhmässä tai erityisluokassa joko kokoaikaisesti tai tietyissä aineissa. Oleellista kaikissa malleissa on se, että myös yleisopetuksen luokassa säilyy työrauha ja opettajalla riittää aikaa ja resursseja kaikkien luokassa olevien oppilaiden huomioimiseen. Taustatietona on hyvä tietää, että myös enemmistö opettajista ja rehtoreista pitää inkluusiota hyvänä periaatteena – jos siihen on riittävästi resursseja. Opettajien ammattijärjestön kyselyssä (yli 2200 opettajaa ja rehtoria vastaajina) 90 % vastasi, että he kannattavat inkluusiota, jos oppilaat saavat tukea oikeaan aikaan, resursseja on riittävästi ja käytössä on lisäksi erityisluokat. Kuitenkin 5/6 oli sitä mieltä, että nykyisin resursseja ei ole riittävästi, jotta inkluusio toimisi toivotulla tavalla.

Mikä yksittäinen koulutukseen liittyvä asia huolestuttaa eniten? 

Se, että jokaisesta ikäluokasta 15 % jää ilman toisen asteen tutkintoa. Pelkän peruskoulut suorittaneiden työllisyysaste on alle 50 %, kun ammatillisen koulutuksen suorittaneilla se on n. 70 % ja korkeakoulututkinnon suorittaneilla lähes 90 %. Ammatillisessa koulutuksessa on siis panostettava siihen, että kaikki opiskelijat suorittaisivat toisen asteen tutkinto loppuun. Keinoja tähän ovat mm. joustavampi mahdollisuus opintoalan vaihtoon, työssä oppimisen lisääminen ja opiskelun tukeminen. 

Pitäisikö pääsykokeiden painoarvoa lisätä korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa? 

Nuoret ottavat nykyään todella paljon paineita ylioppilaskirjoituksista, joten pääsykokeiden painoarvon lisääminen (/palauttaminen) voisi olla järkevää. Pääasia on, että jatkossakin korkeakouluun voi päästä useilla erilaisilla tavoilla: todistusvalinnan, valintakokeiden tai ns. avoimen väylän kautta. 

Pitäisikö Uudellemaalle lisätä korkeakoulutuksen aloituspaikkoja? 

Kyllä pitäisi. Kun suhteutetaan korkeakoulujen aloituspaikat siihen, missä opiskeluikäiset nuoret asuvat, Uusimaa on tällä hetkellä tilaston häntäpäässä. Uudellamaalla on myös eniten työpaikkoja ja työvoimapulaa, ja olisi järkevää, että opiskelijat olisivat siellä, missä työpaikatkin. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi harjoittelujen, sijaisuuksien tai osa-aikatyön tekemisen opintojen ohella työpaikoilla, joihin työllistyminen on valmistumisen jälkeen todennäköistä. Samalla opiskelijat saisivat työkokemusta ja työnantajat lisätyövoimaa. 

Pitääkö koulutuksen olla jatkossakin ilmaista? 

On etuoikeus, että Suomessa opiskelu on ilmaista. Lähtökohtana pitäisi olla, että eri alojen osaamistarvetta ennakoidaan niin, että jo ensimmäisellä suoritetulla tutkinnolla työllistyy. Näin ollen olisi loogista, että yhteiskunta tarjoaa ensimmäisen tutkinnon, mutta toisesta tutkinnosta opiskelija voisi maksaa itse kohtuullisen maksun. Toisen tutkinnon suorittajat ovat usein työssäkäyviä tai työelämässä jo mukana olleita, jolloin heillä on myös mahdollisuus maksaa siitä, että he haluavat opiskella lisää ja kehittää omaa osaamistaan tai esimerkiksi vaihtaa alaa. Sinänsä pidän oman osaamisen kehittämistä erittäin positiivisena asiana, ja olen itsekin täydentänyt omia opintojani jatkuvasti. 

Miten suhtaudut ruotsin kielen opetukseen? 

Ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja kulttuurihistoriaa. Itse kuitenkin toivoisin arjen kaksikielisyyden lisääntyvän nykyisestä. Tällä hetkellä suomen- ja ruotsinkieliset lapset ovat eri päiväkodeissa ja kouluissa, eivätkä he näin ollen juurikaan tapaa toisiaan. Se aiheuttaa osaltaan tilanteen, jossa esimerkiksi ruotsin kielen opiskelua ei pidetä tärkeänä ja hyödyllisenä. Uskon, että suomenkielisten motivaatio opiskella ruotsia lisääntyisi merkittävästi, jos suomen- ja ruotsinkieliset lapset ja nuoret olisivat enemmän tekemisissä keskenään. Nykymallissa resursseja menee hukkaan, kun ruotsia opiskellaan, mutta harva oppii sitä koulussa niin hyvin, että pärjäisi ruotsin kielellä työelämässä.