Ylös, ulos ja lenkille – tai vaikkapa palloilemaan!

”Ylös, ulos ja lenkille” sanoi jo Niilo Tarvajärvi aikoinaan. Sama kehotus on jälleen paikallaan meille suomalaisille. Liikkuminen on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, ja UKK-instituutti on laskenut, että liikkumattomuuden kustannukset ovat Suomessa vähintään 3,2 miljardia euroa vuodessa.

Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten liian vähäinen liikunta. Vain kolmasosa lapsista ja nuorista liikkuu tarpeeksi. Fyysisen kunnon laskeva käyrä näkyy selvästi mm. peruskoululaisten Move!-testien ja varusmiesten kuntotestien tuloksissa. Monilla lapsilla ja nuorilla fyysinen kunto on niin heikko, että se vaikeuttaa koulussa ja opinnoissa jaksamista – ja myöhemmin työelämässä jaksamista.

Fyysisen toimintakyvyn lisäksi liikunta on tärkeää myös ihmisen henkiselle hyvinvoinnille. HS uutisoi 20.3.2023 kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan liikunta voi toimia hoitona masennukseen ja ahdistukseen jopa 1,5 paremmin kuin terapia tai lääkehoidot. Tutkijoiden mukaan liikunta pitäisikin ottaa yhdeksi hoitomuodoksi ahdistuksen ja masennuksen hoidossa. Myös Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä on esittänyt, että lääkärin pitäisi voida määrätä asiakkaalle liikunta- tai kulttuuriresepti. Liike siis todella on lääke.

Liikunnan ottaminen keinovalikoimaan ei luonnollisestikaan poista tarvetta kehittää mielenterveyspalveluja niin, että hoitoon pääsisi nopeammin ja matalammalla kynnyksellä, mutta tilanteessa, jossa mielenterveyden ongelmista on tullut Suomessa yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden ja työstä poissaolojen syy, kannattaisi liikuntareseptiä kokeilla vähintään muuta hoitoa tukemaan.

Fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää ihmisten itsensä takia, mutta myös välttämätöntä, jotta meillä on jatkossakin työ- ja toimintakykyisiä ihmisiä rakentamassa Suomea. Vain siten voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen rahoituksen tulevaisuudessakin.

Hyvinvoinnin edistäminen ja liikunnan lisääminen ovat tärkeitä tavoitteita kaikille ikäryhmille, mutta erityisen tärkeää olisi siis etsiä keinoja lisätä lasten liikkumista. Yksittäistä taikatemppua ei tässäkään asiassa ole, vaan tarvitaan kansalliset liikuttamistalkoot, joihin osallistuvat kodit, koulut, kunnat, seurat ja monet muut tahot.

Kodeilla on luonnollisesti iso rooli lasten liikuttamisessa ja liikunnallisen esimerkin näyttämisessä, koska liikunnallinen elämäntapa ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen opitaan usein jo lapsena. Toinen tärkeä toimija ovat koulut. Mm. olympiakomitea on esittänyt erittäin kannatettavan tavoitteen, että liikuntaa lisättäisiin koulupäiviin ja koulupäivien yhteyteen. Harrastamisen Suomen mallissa lähtökohtana on, että jokaisella koululaisella olisi mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan ja maksuttomaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Harrastusmahdollisuuksia halutaan tarjota erityisesti niille lapsille, joilla ei entuudestaan ole harrastuksia. On tärkeää muistaa, että liikuntaharrastusten ei aina tarvitse olla tavoitteellisia, vaan vapaamuotoinen höntsäily on ihan yhtä hyvä tapa liikkua kuin kilpaurheilu.

Muutenkaan Tarvajärven neuvon noudattamiseksi ei tarvitse olla mikään sporttihirmu, vaan jo ihan tavallinen ulkoilu tai kuntoliikunta lisää sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Maailma on täynnä erilaisia lajeja: joku tykkää käydä kävelemässä, toinen kuntosalilla, kolmas joogassa ja moni rakastaa juosta pallon perässä (kuten minä itsekin).

Kunnilla ja valtiolla on tärkeä rooli mm. liikuntapaikkojen ja kävely- ja pyöräilyreittien toteuttajina. Lisäksi yhteiskunnan tuki on välttämätöntä seuratoiminnalle ja muille liikuntatoimijoille – ja maksaa itsensä takaisin hyvinvointivaikutuksina. Seurat vapaaehtoistoimijoineen tekevät todella arvokasta työtä suomalaisten liikuttamisen eteen. Lähes kaksi miljoonaa suomalaista on mukana seuratoiminnassa tuottamassa hyvinvointia.

Ja mikä parasta: tämä on asia, johon jokainen voi vaikuttaa myös ihan itse. Joten ei muuta kuin ylös, ulos ja lenkille – tai vaikkapa palloilemaan!