Pitäisikö Suomen lykätä hiilineutraaliustavoitettaan kauemmaksi vuodesta 2035? 

Ei pitäisi. Meillä on vain yksi maapallo, josta meidän on huolehdittava. Hiilineutraaliustavoite ei ole vastakkainen talouskasvun ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelutason ylläpitämisen kanssa. Esimerkiksi monet kiertotalouden ratkaisut ovat sekä taloudellisesti kannattavia että ilmaston ja ympäristön kannalta hyödyllisiä. Myös suomalaiset yritykset ovat viime vuosina puhuneet ja toimineet vahvasti vihreän siirtymän puolesta, koska ne näkevät sen olevan sekä vastuullista että liiketoiminnan kannalta järkevää. Lisäksi on tärkeää muistaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa myös mm. elinolosuhteiden heikkenemistä, pakolaisuutta ja muita maiden ja maanosien rajat ylittäviä ongelmallisia ilmiöitä, joten on kaikkien etu, että ilmastonmuutosta torjutaan ripeällä tahdilla. 

Millä voitaisiin edistää suomalaisten yritysten kilpailuetua Suomen siirtyessä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja etsiessä ratkaisua ekologiseen kriisiin? 

Ensisijaista on pyrkiä saamaan aikaan riittävän tiukkoja ja sitovia kansainvälisiä sopimuksia ilmasto- ja ympäristökysymyksissä, jotta yritysten kilpailutilanne markkinoilla on mahdollisimman tasapuolinen ja reilu. Tarvitaan siis vähintään EU-tasoista sääntelyä ja parhaimmillaan globaaleja ratkaisuja. Erityisesti EU-tasolla Suomi voi vaikuttaa merkittävästi myös markkinasääntelyn kehittämiseen niin, että poistetaan kilpailua rajoittavaa sääntelyä ja kilpailua vääristäviä tukia, joilla on vaikutusta hiilineutraalien ratkaisujen kehittymiseen (esim. energia-alalla) ja vastaavasti luodaan sääntelyä, joka takaa reilun ja avoimen kilpailuasetelman kaikille EU-alueen sisämarkkinoilla toimiville yrityksille. Ennen kaikkea sääntelyn pitää olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa, jotta yritykset uskaltavat investoida tuotekehitykseen ja kasvuun. Suomalaiset yritykset ovat edelläkävijöitä kiertotalouden ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä ja hiilineutraalien ratkaisujen kehittämisessä. Se on hyvä esimerkki siitä, että hiilineutraaliuden edistäminen on myös yritysten omissa intresseissä, eikä vain pakon (eli sääntelyn) sanelemaa. Myös tiedostavat kuluttajat ohjaavat omilla kulutuspäätöksillään monia aloja ja yrityksiä hiilipäästöjen vähentämiseen. Hiilineutraaliustavoitteet eivät siis läheskään aina ole rasitteita, vaan ne voivat olla myös kilpailuvaltti. Esimerkiksi kiertotalous on tuonut hyviä käytäntöjä, jotka laskevat kustannuksia ja tekevät toiminnasta aiempaa ympäristö- ja ilmastoystävällisempää. Myös julkinen sektori voi vauhdittaa siirtymää kohti hiilineutraaliutta ja ekologisempia toimintatapoja omassa palveluntuotannossaan ja sisällyttämällä vähähiilisyyteen ja luontoarvoihin liittyviä vaatimuksia mm. hankintakriteereihinsä.

Kyllä pitää – ja kannattaa. Meillä on vain yksi, yhteinen maapallo. Ympäristövaikutusten lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa myös mm. pakolaisuutta ja muita maiden ja maanosien rajat ylittäviä ongelmallisia ilmiöitä, joten on kaikkien etu, että ilmastonmuutosta torjutaan niin kehittyvissä maissa kuin teollisuusmaissakin. Suoran taloudellisen tuen sijaan pidän muita tukemisen muotoja vaikuttavampina tapoina aikaansaada muutosta. Kehittyviä maita voidaan tukea siirtymässä puhtaampaan energian tuotantoon esimerkiksi edistämällä teknologista kehitystä ja jakamalla osaamista.

Pitääkö metsähakkuita rajoittaa? 

On tärkeää huolehtia hiilinieluista ja luonnon monimuotoisuudesta, mutta myös taloudellisesta tuottavuudesta. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen eivät estä hakkuita ja metsien hyödyntämistä, kunhan metsien kasvu on riittävällä tasolla. Metsien kasvuun ja hiilinielujen säilymiseen voidaan vaikuttaa oikeanlaisilla metsänhoito- ja hakkuumenetelmillä. Uskon, että Suomessa kaikki tahot haluavat hoitaa metsiä hyvin. On myös metsänomistajien ja metsäteollisuuden intressi, että metsät voivat hyvin ja säilyvät luontoarvoiltaan monimuotoisina.

Voidaanko yksityiset metsänomistajat velvoittaa suojelemaan metsiään? 

Luontoarvoiltaan merkittävien metsien suojelua on järkevää laajentaa, jotta luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen saataisiin pysäytettyä. Helpoimmin tätä voidaan tehdä valtion luonnontilaisissa tai muuten luontoarvoiltaan merkittävissä metsissä. Yksityisomistuksessa olevien metsien vapaaehtoista suojelua voidaan kannustaa esimerkiksi Metso-ohjelman ja vastaavien korvaus-, verovapaus- ym. järjestelyjen kautta. 

Pitääkö ihmisiä ohjata kuluttamaan vähemmän? 

Suurin vastuu on ihmisillä itsellään, mutta myös valtio voi ohjata ihmisten kulutustottumuksia monin tavoin. Monissa maissa hallinto on suunnitelmallisesti kehittänyt keinoja, joilla voidaan ”tuupata” (nudge) ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään esimerkiksi ympäristön tai terveyden kannalta parempaan suuntaan. Käytännössä tämä tapahtuu tekemällä hyvien valintojen tekemisestä helppoa ja houkuttelevaa. Tuuppausta voidaan tehdä myös ilman taloudellisia kannustimia, mutta esimerkiksi ympäristölle haitallisten tuotteiden kireämpi verotus suhteessa ympäristöystävällisempiin tuotteisiin on tehokas ja jo käytössä oleva tehokas ohjauskeino, jossa myös ohjausta tehdään myös taloudellisten kannustimien avulla.

Pitäisikö Suomessa avata enemmän kaivoksia turvataksemme tarvittavien kriittisten raaka-aineiden saannin?

Kaivosteollisuutta kannattaa mielestäni Suomessa kehittää, toki ympäristöarvot huomioon ottaen. Sekä Suomen että Euroopan pitäisi pystyä vähentämään riippuvuuttaan kolmansista maista erityisesti kriittisten mineraalien osalta. Lisäksi suomalainen kaivosteollisuus on eettisempää ja ympäristöystävällisempää kuin kaivosteollisuus esimerkiksi Kiinassa tai Afrikan maissa, joista mineraaleja (joita löytyisi myös Suomesta) nykyisin hankitaan. Ympäristönsuojelun tason parantaminen oli yksi keskeisistä kaivoslakiuudistuksen tavoitteista, ja sitä pidän hyvänä.