Seuraaville sukupolville perinnöksi velaton Suomi ja elinkelpoinen maapallo

Muutama kuukausi sitten, kun vaalikampanjointi alkoi, oli talouskeskustelu vielä aika laimeaa. Nyt julkisen talouden tilanne on sekä tv:n vaaliväittelyissä että kampanjatyössä käydyissä keskusteluissa ykköspuheenaihe. Se on hyvä, koska se osoittaa, että hälyttävän huonoon taloustilanteeseen on vihdoinkin herätty. Kaikki puolueet tunnustavat nyt, että velkaa on liikaa ja julkinen talous on saatava tasapainoon. Talouden tasapainottamisen keinoista ja aikataulusta onkin sitten varsin suuria erimielisyyksiä.

Vaaliväittelyissä keskustelu on pyörinyt pitkälti ”leikkauslistoissa” ja toisten puolueiden syyttelyssä. Sinänsä olisi kyllä hyvä, että puolueilta peräänkuulutettaisiin, millaisin toimenpitein ne lähtisivät edistämään talouskasvua ja toteuttamaan menokuria. Ihan kaikkien puolueiden omista vaihtoehdoista kun ei oikein ole edes politiikan suurkuluttaja saanut selvää.

Itse kaipaan kuitenkin politiikassa ”mitä”-keskustelun rinnalle aina myös ”miksi”-keskustelua. Talouskeskustelussa olisi tärkeää muistaa, että taloutta ei hoideta talouden itsensä takia, vaan siksi, että talous on väline tuottaa hyvinvointia. Suomen nykytilanteessa talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, jotta hyvinvointiyhteiskunnan palveluja pystytään jatkossakin tarjoamaan ja ihmisistä pitämään huolta. Erityisesti kun olemme Suomessa tilanteessa, jossa väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee jatkossa entisestään.

Euroopassa on nähty useita varoittavia esimerkkejä siitä, miten katastrofaalisia vaikutuksia palvelujen järjestämiseen, työllisyyteen ja ihmisten hyvinvointiin julkisen talouden kriisillä voi olla. Myös Suomessa on monissa kunnissa kokemusta siitä, kuinka talouskriisi on pakottanut ajamaan palveluja alas, ja päätökset eivät kriisitilanteessa enää ole olleet päättäjien omissa käsissä. Luulisi, että näistä kokemuksista olisi opittu, että on parempi sopeuttaa taloutta hallitusti kuin kriisien kautta.

Taloudellisen kestävyyden rinnalla olisi tärkeää puhua myös ekologisesta kestävyydestä. Myös sen osalta keskustelu on vaalien alla ollut melko yksioikoista. Ehdokkailta kysyttiin käytännössä jokaisessa vaalikoneessa erilaisin sanankääntein: ”Laittaisiko etusijalle talouskasvun edistämisen ja työpaikkojen luomisen vai ympäristö- ja ilmastotavoitteet?” tai ”Tinkisitkö Suomen 2035 hiilineutraaliustavoitteesta talouden tasapainottamiseksi?” Minusta kysymykset ovat päättömiä. Hiilineutraaliustavoite ei ole vastakkainen talouskasvun ja työpaikkojen luomisen kanssa, vaan talouskasvu voi olla kestävää. Esimerkiksi monet kiertotalouden ratkaisut ovat sekä taloudellisesti kannattavia että ilmaston ja ympäristön kannalta hyödyllisiä. Myös suomalaiset yritykset ovat viime vuosina puhuneet ja toimineet vahvasti vihreän siirtymän puolesta, koska ne näkevät sen olevan sekä vastuullista että liiketoiminnan kannalta järkevää.

Tässäkin kokonaisuudessa olisi tärkeää nostaa esiin ”miksi”-kysymys. Hiilineutraaliustavoitekaan ei ole olemassa tavoitteen itsensä takia, vaan jotta lapsillamme, lapsenlapsillamme ja lapsenlapsenlapsillamme olisi elinkelpoinen maapallo. Sen tavoitteen toteuttaminen on meidän nykyisten päättäjien vastuulla, eikä seuraaville sukupolville siirrettävissä.

On muistettava, että ilmasto- ja ympäristökysymyksissä ei voi käpertyä oman maan rajojen sisälle, vaan ilmaston lämpeneminen, päästöt ym. vastaavat ilmiöt ylittävät maiden ja maanosien rajat. Ilmastonmuutos ja ympäristökatastrofit aiheuttavat myös mm. pakolaisuutta. Nämä haasteet tulivat tutuiksi esimerkiksi vuoden 2015 pakolaiskriisin yhteydessä. Siksi tuntuu epäloogiselta, että samat tahot suhtautuvat kielteisesti niin kehitysapuun ja turvapaikanhakijoiden auttamiseen kuin ilmastonmuutoksen torjumiseenkin, vaikka ilmiöt ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. On kaikkien etu, että ilmastonmuutosta torjutaan ripeällä tahdilla niin läntisissä teollisuusmaissa kuin köyhemmissä ja kehittyvissä maissakin.

Taloudellinen ja ekologinen kestävyys muodostavat perustan, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Emme voi elää velaksi tulevien sukupolvien piikkiin ja tuhota planeettamme elinkelpoisuutta, vaan meidän on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin, jotta jätämme seuraaville sukupolville velattoman Suomen ja elinkelpoisen maapallon.