Ajatuksiani vastuullisesta markkinataloudesta ja talouskasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämisestä
Helsingin Sanomat on pyytänyt ehdokkaita, jotka ovat saaneet vaalitukea Pro Markkinatalous ry:ltä, lähettämään lehden toimitukselle yhdistykselle tekemänsä vaalitukihakemuksen tai julkistamaan hakemuksensa itse. Vaalitukihakemuksessa on vastattu Pro Markkinatalouden esittämiin, markkinatalouteen liittyviin kysymyksiin.
Olen hakenut ja saanut vaalitukea Pro Markkinataloudelta. Omalta osaltani päätin julkaista vastaukseni hakemuksessa esitettyihin kysymyksiin nettisivuillani, koska jaan mieluusti ajatuksiani vastuullisesta markkinataloudesta ja talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämisestä myös laajemmin.
Taustatiedoksi: "Pro Markkinatalous ry on kesäkuussa 2020 perustettu yhdistys, joka toiminnallaan edistää uudistuvaa ja vastuullista markkinataloutta. Yhdistys tukee vaaleissa markkinataloutta ymmärtäviä, sitä kannattavia ja edistäviä tahoja, jotka ovat sitoutuneet avoimeen ja demokraattiseen Suomeen." (lainaus yhdistyksen nettisivuilta)
Ohessa hakemuksessa esitetyt kysymykset ja niihin antamani vastaukset:
1. Miten haluat edistää vastuullista markkinataloutta ja Suomen kilpailukykyä sekä parantaa yrittäjien asemaa? Mainitse vastauksessa myös konkreettisia esimerkkejä.
Yhtenä tärkeimmistä tulevien vuosien tehtävistä pidän julkisen talouden vakauttamista ja velkaantumisen pysäyttämistä kaikilla kolmella julkisen sektorin tasolla: valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien tasoilla. Vakaa julkisen talouden tilanne ja terve talouden toimintaympäristö ovat perusedellytyksiä toimivalle ja vastuulliselle markkinataloudelle. Lisäksi pidän tärkeänä nostaa Suomen TKI-rahoitusosuutta BKT:stä. Hyvä yksityisen ja julkisen TKI-rahoituksen tavoitetaso on n. 4 %.
Muita tärkeitä kilpailukykyä parantavia sekä talouskasvua mahdollistavia tekijöitä ovat muun muassa työvoiman saatavuuden parantaminen ja aktiivinen työvoimapolitiikka. Niiden osalta konkreettisina keinoja ovat mm. koulutuspaikkojen lisääminen, erilaisten muunto- ja täydennyskoulutusten järjestäminen esimerkiksi hoiva-alan työntekijöille sekä ulkomailta tulevan työvoiman osalta lupamenettelyjen nopeuttaminen ja helpottaminen ja englanninkielisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen saatavuus ulkomaisten osaajien perheille.
Lisäksi Suomessa pitäisi tehdä sekä sosiaaliturvajärjestelmän että eläkejärjestelmän kokonaisuudistukset (jotka ovat olleet jo pitkään työn alla). Niillä molemmilla on merkittäviä vaikutuksia myös yrittäjien asemaan. Osana eläkejärjestelmän uudistusta pitäisi uudistaa YEL-järjestelmää niin, että yrittäjien eläkevakuutukset perustuisivat nykyistä paremmin todellisiin tuloihin, mikä varmistaisi myös sen, että yrittäjien eläketurva olisi eläkkeelle jäädessä riittävällä tasolla. (Tämä on toki myös nyt käsittelyssä olevan YEL-uudistuksen tavoite, mutta mielestäni YEL-järjestelmä vaatisi nykyesitystä kokonaisvaltaisemman uudistamisen.) Sosiaaliturvan uudistuksella olisi yrittäjiin sekä suoria vaikutuksia että epäsuoria vaikutuksia mm. työvoiman saatavuuden kautta.
2. Miten tukisit veroratkaisuin kasvua ja yritysten kilpailukykyä (esimerkiksi veropohja, yksityishenkilöiden verotus ja/tai yritysverotus)?
Verotuksen osalta tärkeää on mm. yhteisöveron säilyttäminen nykytasolla sekä tuloverojen maltillinen keventäminen. Tuloverojen kevennyksillä on pyrittävä ennen kaikkea kannustinloukkujen purkamiseen ja siihen, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. TKI-rahoituksen kasvattamiseksi yksi mahdollinen keino voisi olla TKI-verovähennysoikeus.
3. Millaisena näet yksityisten palveluntuottajien roolin julkisten palvelujen tuottajina? Millaisia mahdollisuuksia näet markkinataloudella hyvinvointialueiden toiminnan edistäjänä?
Koen, että yksityisten palveluntuottajien osuutta julkisten palvelujen tuottajina voi ja kannattaa entisestään kasvattaa. Jatkossa parhaat mahdollisuudet tähän on hyvinvointialueilla, jotka voivat itse asiassa selvitä tehtävistään vain monituottajamallia optimaalisesti hyödyntämällä. Palvelujen tuottajina pitää hyödyntää niin yksityisen, julkisen kuin kolmannen sektorin toimijoitakin. Lisäksi on entistä tärkeämpää miettiä palveluntuotannon tapoja. Monissa palveluissa etäpalvelujen, digipalvelujen ja liikkuvien palvelujen entistä laajempi käyttö sekä parantaa palveluja että lisää kustannustehokkuutta. Yleensä parhaat innovaatiot uudenlaisiin palvelutuotannon tapoihin ja malleihin löytyvät yksityisen sektorin yrityksiltä.
Markkinatalousvetoisten ratkaisujen edistämisessä oleellista on julkisen sektorin hankintaosaamisen ja markkinavuoropuhelun parantaminen hankinnoissa sekä erilaisista in-house -ratkaisuista luopuminen. Konkreettisena esimerkkinä: Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen strategiaan kirjattiin, että vuoden 2023 aikana alueella laaditaan hankintastrategia. Hankintastrategiassa on tarkoitus linjata mm. siitä, missä hankinnoissa voidaan hyödyntää mittakaavaetua kilpailutuksissa ja milloin taas on parempi pilkkoa hankinnat osiin, jotta myös pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on aito mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin. Tärkeää olisi myös, että kilpailutuksissa laatukriteerit painottuisivat aiempaa enemmän. Vaikka huonompilaatuinen tuote tai palvelu olisi laadukasta halvempi, se ei yleensä ole kustannustehokkaampi. Oleellista on siis vaikuttavuuden arviointi ja mittaaminen myös hankintojen osalta.
4. Miten edistäisit yritysten tarvitsemien osaajien ja työntekijöiden saatavuutta sekä työllisyysasteen vahvistamista?
Monilla aloilla olisi tarpeen lisätä koulutuspaikkoja. Lisäpaikat olisi järkevä kohdentaa alueille, missä työvoimapula on suurinta, koska jo opiskelun aikana voisi tehdä harjoittelun ja mahdollisesti myös sijaisuuksia työpaikoilla, joihin työllistyminen on todennäköistä. Tämä soveltuisi hyvin esim. hoiva-alalle. Lisäksi on tärkeää, että täydennys- ja muuntokoulutusta on riittävästi saatavissa, jotta osaamista voisi täydentää vain tarvittavilta osin kokonaisen tutkinnon suorittamisen sijaan. Oppisopimuskoulutuksen suosio on ilahduttavasti kasvanut viime vuosina, mutta sitä voisi hyödyntää vielä nykyistäkin enemmän. Oppisopimuskoulutus ja työssäoppiminen sopivat hyvin myös maahanmuuttajataustaisille henkilöille, joilla on jo tietyn alan koulutus, mutta osaamista on tarpeen päivittää suomalaiseen työkulttuuriin sopivaksi. Lisäksi työssä oppiessa oppii myös kieltä ja erityisesti oman alan ammattisanastoa.
Kansainvälisten rekrytointien ja työperäisen maahanmuuton osalta pitäisi mm. nopeuttaa ja helpottaa lupamenettelyjä, höllätä kielitaitovaatimuksia sekä varmistaa, että kansainvälisten osaajien perheenjäsenille löytyy tarvittavat palvelut, kuten varhaiskasvatus- ja koulupaikat, esim. englannin kielellä. Lisäksi ulkomaalaisille opiskelijoille pitäisi myöntää valmistuessa automaattisesti työlupa Suomeen. Ei ole järkevää, että ensin koulutamme ulkomailta tulevat opiskelijat, mutta sitten emme anna heidän jäädä koulutustaan vastaavaan työhön Suomeen.
Oleellista on panostaa myös varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen, jotta kaikilla toiselle asteelle siirtyvillä on riittävä luku-, kirjoitus- ja laskutaito ja muut tarvittavat valmiudet toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Nykyisin n. 15 % ikäluokasta ei suorita toisen asteen koulutusta loppuun, millä on suora vaikutus työllisyyteen. Pelkän perusasteen koulutuksen käyneillä työllisyys on vain reilut 40 %, kun taas toisen asteen koulutuksen suorittaneilla n. 70 %, joten koulutuksen ja työllistymisen yhteys on erittäin selkeä.
Merkittävä työllisyyteen ja työn tuottavuuteen vaikuttava tekijä ovat myös lisääntyneet mielenterveysongelmat. Jo joka toinen suomalainen kärsii mielenterveyden häiriöistä jossain elämänsä vaiheessa, ja mielenterveysongelmat ovat nykyään yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Uskon, että hoidon saatavuuden parantaminen ja matalan kynnyksen hoitomuotojen vahvistaminen maksaisivat itsensä takaisin, kun ihmiset kuntoutuisivat nopeammin takaisin työelämään. (Lisäksi nopea avunsaanti olisi tietenkin tärkeää myös ihmisen itsensä kannalta.) Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää mm. alan koulutuspaikkojen lisäämistä ja ihmisten nykyistä parempaa ohjaamista oikeanlaiseen ja oikeantasoiseen hoitoon.
Lisäksi kannustinloukkujen purkaminen ja työn vastaanottamisen kannustavuus liittyvät totta kai myös tähän kysymykseen. Verotuksen lisäksi työnteon kannustavuuden lisääminen edellyttää myös sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistusta. (Näistä lisää aiemmissa vastauksissa.) Lähtökohtana sekä verotuksessa että sosiaalietuuksissa pitää olla, että työn tekeminen (joko palkkatyössä tai yrittäjänä) on aina kannattavampaa kuin työttömänä oleminen. Työttömänä olevien osalta on tärkeää arvioida, onko oman alan töitä mahdollista löytää pidemmällä aikajänteellä, vai onko tarvetta uudelleenkouluttautumiselle, muuntokoulutukselle tai muulle ammattitaidon päivittämiselle.
5. Millainen rooli Suomella tulisi olla osana Euroopan Unionia? Miten Suomen tulisi asemoitua toisaalta EU:n sisämarkkinoiden ja toisaalta suomalaisten yritysten kansallisen edun ajamisessa?
Suomen tulisi olla nykyistä proaktiivisempi EU:n jäsenvaltio ja toimia aloitteentekijänä erityisesti sisämarkkinakysymyksissä. Lisäksi Suomi voisi ottaa aktiivisemman roolin kauppasopimusten aikaansaamiseksi. EU-toiminnassa tulosten aikaansaamiseksi oleellista on etukäteisvaikuttaminen ja samanmielisten maiden kanssa liittoutuminen. Suomelle luontevia asiakokonaisuuksia ovat mm. kiertotalouden ja digitalisaation edistäminen. Molemmat mahdollistavat uusien bisnesmallien ja markkinatalouslähtöisten ratkaisujen syntymisen. EU:n sisämarkkinoiden kehitys on suomalaisten yritysten intresseissä, eikä se ole ristiriidassa kansallisen edun kanssa. Tietyillä Suomelle kansallisesti tärkeillä aloilla on tärkeää lisätä tietoisuutta kyseisistä aloista ja Suomen olosuhteista (on sitten kyse metsistä, pitkistä välimatkoista, talviolosuhteista tai muista etelä- ja keskieurooppalaisille vieraammista asioista) ja vaikuttaa asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa.
6. Millä konkreettisilla keinoilla suomalaisten yritysten kilpailuetua voitaisiin edistää Suomen siirtyessä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja etsiessä ratkaisua ekologiseen kriisiin?
Ensisijaista on pyrkiä saamaan aikaan riittävän tiukkoja ja sitovia kansainvälisiä sopimuksia ilmasto- ja ympäristökysymyksissä, jotta yritysten kilpailutilanne markkinoilla on mahdollisimman tasapuolinen ja reilu. Tarvitaan siis vähintään EU-tasoista sääntelyä ja parhaimmillaan globaaleja ratkaisuja. Erityisesti EU-tasolla Suomi voi vaikuttaa merkittävästi myös markkinasääntelyn kehittämiseen niin, että poistetaan kilpailua rajoittavaa sääntelyä ja kilpailua vääristäviä tukia, joilla on vaikutusta hiilineutraalien ratkaisujen kehittymiseen (esim. energia-alalla) ja vastaavasti luodaan sääntelyä, joka takaa reilun ja avoimen kilpailuasetelman kaikille EU-alueen sisämarkkinoilla toimiville yrityksille. Ennen kaikkea sääntelyn pitää olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa, jotta yritykset uskaltavat investoida tuotekehitykseen ja kasvuun.
Suomalaiset yritykset ovat edelläkävijöitä kiertotalouden ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä ja hiilineutraalien ratkaisujen kehittämisessä. Se on hyvä esimerkki siitä, että hiilineutraaliuden edistäminen on myös yritysten omissa intresseissä, eikä vain pakon (eli sääntelyn) sanelemaa. Myös tiedostavat kuluttajat ohjaavat omilla kulutuspäätöksillään monia aloja ja yrityksiä hiilipäästöjen vähentämiseen. Hiilineutraaliustavoitteet eivät siis läheskään aina ole rasitteita, vaan ne voivat olla myös kilpailuvaltti. Lisäksi esimerkiksi kiertotalous on tuonut hyviä käytäntöjä, jotka laskevat kustannuksia ja tekevät toiminnasta aiempaa ympäristö- ja ilmastoystävällisempää. Myös julkisella sektorilla on merkittävä rooli hiilineutraaliuden ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Julkinen sektori voi vauhdittaa siirtymää kohti hiilineutraaliutta ja ekologisempia toimintatapoja omassa palveluntuotannossaan ja sisällyttämällä vähähiilisyyteen ja luontoarvoihin liittyviä vaatimuksia mm. hankintakriteereihinsä.