Tiistai, Lokakuu 2, 2018, 15:32

Ei blogipalstaa ilman Trumpia. Olin ajatellut, että Trumpista kirjoitetaan muutenkin jo aivan liikaa, joten voisin pysyä muissa aiheissa. Trumpin käytös YK:n yleiskokouksessa poisti kuitenkin viimeisetkin pidäkkeet.

"They do not want me or us to win", Trump julisti kohdistaen (tällä kertaa) hyökkäyksensä Kiinaan. Ihan kuin sama taktiikka toimisi kuin pienten lasten kanssa – kun jokin kiukuttaa, kannattaa kiinnittää huomio johonkin ihan muuhun, ja alkuperäinen harmi unohtuu. "Kun nyt uhoan Kiinan suuntaan, niin saan huomion pois Venäjä-tutkinnasta", Trump ehkä ajatteli. Mutta nyt ei leikitä hiekkalapioilla, eikä edes tulella, vaan maailmanpolitiikalla ja maailmantaloudella – jopa maailmanrauhalla. Päivästä ja twiitistä toiseen.

Hurjalta tuntuu. Ja nyt puhutaan kuitenkin demokraattisessa maassa vapailla vaaleilla valitusta johtajasta. Poikkeuksellisen suuret valtaoikeudet omaavasta johtajasta, joka kanniskelee mukanaan ydinasesalkkua. Enkä ole ainoa, jota hirvittää. Saksalaisen R+V -vakuutusyhtiön kyselyn mukaan saksalaiset pelkäävät Trumpia enemmän kuin terrorismia, poliittisia ja uskonnollisia ääriliikkeitä tai ilmastonmuutosta (Yle 6.9.2018).

Kun Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, sanoin puoliksi leikilläni, että Trumpin valinta on parasta mitä politiikalle on tapahtunut pitkään aikaan. Olin niin kyllästynyt hokemaan, että sillä ei ole mitään väliä, keitä päättäjiksi valitaan, koska tuutista tulee aina ulos samaa tavaraa. Nyt on nähty, että ei tule. Kahdessa vuodessa Trump on muun muassa saanut aikaan kauppasodan Kiinan kanssa, rätkäissyt tulleja eurooppalaisille tuotteille ja irrottanut Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Yhdysvaltain hallinto on aivan sekaisin erilaisten tutkintojen, oikeudenkäyntien ja irtisanomisten takia. Enää ei naurata edes puoliksi.

Euroopasta käsin katsottuna touhu näyttää aivan päättömältä. Mutta jossain Trump on kuitenkin onnistunut, koska hänet valittiin Yhdysvaltain presidentiksi – ja koska noin 40 % yhdysvaltalaisista kannattaa häntä edelleen. Trumpin menestys perustuu sloganeihin, salaliittoteorioihin ja yksinkertaistettuihin viesteihin. Juuri niihin samoihin asioihin, joille monet meistä hymähtelevät. Luulen, että Trumpin myötä olemme oppineet aika paljon myös yhdysvaltalaisesta yhteiskunnasta ja elämänmenosta.

Se on totta, että poliitikkojen puheet voivat joskus kuulostaa monimutkaisilta jopa asioihin perehtyneistä uutisfriikeistä. Saati sitten niistä, jotka eivät jaksa yhteiskunnallisia keskusteluja juurikaan seurata. Olisi tärkeää puhua asioista kuin asioista ymmärrettävästi ja ilman poliittista jargonia. Mutta ihan helppoa se ei ole, koska monet käsittelyssä olevat asiat ovat oikeasti monimutkaisia, eikä niitä voi ihan 280 merkkiin tiivistää. Poliittisten tv-tenttien vakio-osuus on se, kun puoluejohtajat pakotetaan vastaamaan kyllä tai ei kysymyksiin, joihin ei voi vastata kyllä tai ei. Aika harvaan asiaan voi.

On kuitenkin täysin eri asia puhua selkeästi ja ymmärrettävästi kuin yksinkertaistaa viestiä niin paljon, että se ei ole enää totta. Vastaavaa retoriikkaa kuultiin Isossa-Britanniassa Brexit-äänestyksen alla – ja nyt myös sen seurausten kanssa ollaan ihmeessä. Vuoden Yhdysvaltain "raamattuvyöhykkeellä" asuneena en yllättynyt Trumpin menestyksestä. Brexitiin en sen sijaan uskonut. Britteihin populistinen retoriikka ei uppoa, ajattelin. Upposi se. Ja nyt monet harmittelevat, että uskoivat kuulemansa.

Voisiko jotain tällaista siis tapahtua Suomessakin? Uskon ja toivon, että nämä näytöt riittävät jo osoittamaan, mihin populismi voi johtaa. Ja muistuttavat siitä, että faktoihin perustuva poliittinen keskustelu ja päätöksenteko on kuitenkin vakaampi vaihtoehto, vaikka se ei viihdyttävää olekaan. Eikä itse asiassa pidäkään olla. Viihteen tekeminen on parempi jättää muille ammattiryhmille.

Jos Trumpin kauden alussa ilmassa oli huvittuneisuutta ja epäuskoa, niin nyt päällimmäisenä on huoli siitä, mihin Trumpin loppukausi vielä maailmanpolitiikassa ja -taloudessa johtaa. Mutta jotain on siis Trumpilta opittukin. Se, että sillä todellakin on väliä, keitä päättäjiksi valitaan.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
(c) Mervi Katainen
Kuvat: Mikko Mäntyniemi
Osumalaskuri: 56758