Blogi

Blogiteksteissä kerron mietteitäni ja mielipiteitäni erilaisista yhteiskunnallisista teemoista. Kirjoituksia saa mieluusti kommentoida – oli sitten samaa tai eri mieltä! 

Muistattehan hyvät käytöstavat myös nettikeskusteluissa. Poistamme kommentit, jotka sisältävät epäasiallista sisältöä. Sananvapaus ja sananvastuu ovat toistensa parhaat kaverit!
Tiistai, Tammikuu 7, 2020, 13:57 | Ei kommentteja »

Innostuimme lähisuvun kesken osallistumaan Helmet-lukuhaasteeseen vuonna 2019 – ja kyllä kannatti! Tuli luettua paljon ja monipuolisesti: uutta ja vanhaa, faktaa ja fiktiota, jännitystä ja rakkautta, kevyttä ja todella painavaa; romaaneja, novelleja ja runoja; suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Sain vuoden aikana kaikki lukuhaasteen 50 kategoriaa täyteen - osan helposti, ja osaan piti jo vähän etsiskellä sopivaa kirjaa. Vinkkejä vaihdettiin myös suvun lukuhaasteryhmässä WhatsAppissa. Lukuhaaste innosti lukemaan paljon sellaisiakin kirjoja, joita ei ehkä olisi muuten tullut luettua.

Alla on lista lukemistani kirjoista ja omat arvioni niistä. Ks. erityisesti kohdat 11, 18, 20 ja 45, jos et jaksa lukea koko pitkää listaa.

Helmet-lukuhaaste 2020 -kategoriat ovat jälleen kutkuttavia, ja suosittelen lukuhaasteeseen osallistumista lämpimästi! Jos 50 kirjaa vuodessa tuntuu liian paljolta, voi valita myös ”pienen lukuhaasteen”, 25 kirjaa.

 

Lukuhaaste 2019 - lukemani kirjat:

1.     Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus – Klassikoista oli tänä vuonna vuorossa Dostojevskia ja Tolstoita. Dostojevskin moraalinen pohdinta on toki ansiokasta, mutta keskinäisessä vertailussa Tolstoi vei kyllä voiton.

2.     Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

Bill Clinton ja James Patterson: Kadonnut presidentti – Clinton oli kuitenkin parempi presidenttinä kuin on kirjailijana. Remes ja Soininvaara kirjoittavat parempia jännäreitä.

3.     Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue  

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan: nurinkurinen opas hyvään elämään – Ei kolahtanut, ei sitten yhtään. Olisin jättänyt kesken ilman lukuhaastetta, vaikka yleensä luen ”huonotkin” kirjat aina loppuun.

4.     Kirjailijan ainoa teos

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu – Ihan viihdyttävä tarina poikaystävistä, sipseistä ja nuoren naisen elämästä.

5.     Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Kjell Westö: Kangastus 38 – Hyvää ajankuvaa, mutta pidin kyllä enemmän Westön kirjoista Leijat Helsingin yllä ja Missä kuljimme kerran.

6.     Rakkausromaani

Niina Mero: Englantilainen romanssi – Hyvää lomalukemista!

7.     Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

Leo Tolstoi: Sota ja rauha II – Sota ja rauha on julkaistu suomeksi neljässä osassa (400–500 s./osa), ja kelpuutin ne pituutensa takia neljäksi eri kirjaksi. Sotaa ja rauhaa ei turhaan kehuta maailmankirjallisuuden klassikoksi. Ainakin tällaisen historiafriikin se tempaisi mukaansa. Upeaa kuvausta 1800-luvun alun venäläisen aateliston elämästä, mielenkiintoisia näkökulmia Venäjän ja Euroopan historiaan ja sotiin sekä valtava määrä henkilöhahmoja.

8.     Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

Leo Tolstoi: Sota ja rauha I – Ks. kohta 7.

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio – Jos lapsilta kysyy, ihmisen ei pitäisi muuta lukeakaan kuin Pottereita. Edellisestä Potterista oli sen verran aikaa, että aloitin sarjan alusta. (Tämä on osa 2/7.)

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

Michelle Obama: Minun tarinani – Kiinnostava tarina, jonka punainen lanka tuntuu olevan se, millaista on olla musta (nainen) Yhdysvalloissa. Ehkä tämä näkökulma korostui vähän liikaakin. Toisaalta tunnistin kyllä monia Obaman kuvaamia asioita ajalta, jolloin opiskelin Yhdysvalloissa ja minulla oli musta kämppäkaveri.

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – Tarinoita poikkeuksellisista ja rohkeista naisista, jotka rikkoivat sovinnaisuuden rajoja omana aikanaan. Kankimäki yhdistää viihdyttävästi historiallisten naisten elämänkerrat omaan matkakertomukseensa ympäri maailmaa sankarinaistensa jalanjäljillä. Ihana kirja. Suosittelen!

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan

Olli Jalonen: Taivaanpallo – Hieno aikamatka 1600-luvulle ja kahteen hyvin erilaiseen elinympäristöön, syrjäiselle Saint Helenan saarelle ja Lontooseen, ja vastaavasti uskonnon ja tieteen maailmaan. Palkintonsa ansainnut.

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

Veera Salmi: Puluboi = Agentti NollaBullaNolla ja kamukiemurat – Ihan hauska r-vikaisine puluineen. Sopii alakouluikäisille.

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

Marko Kilpi: Elävien kirjoihin – Todentuntuista kuvausta poliisin ja heidän ”asiakkaidensa” arjesta, tässä kirjassa huumerikollisten.

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu – Kurkistus lestadiolaisten elämään. Uskottava ja ajatuksia herättävä kertomus, joka sai miettimään, mitä kaikkea uskonnon nimissä voi tehdä (tai olla tekemättä). Innosti lukemaan myös Rauhalan Synninkantajat.

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

J. R. R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin – Olen lukenut joskus lapsena, ja luin nyt uudelleen omille lapsille ääneen. En muistanut, että kirja on niin tylsä. Ensin tehdään 300 sivua matkaa vuorille ja sitten viimeisen 30 sivun aikana on täysi rähinä päällä ja hiisiä, hukkia ja kääpiöitä kuolee.

17. Kirjassa on kaksoset

Kirsti Kristoffersen (toim.): Marcus ja Martinus: koko tarina – Näiden kaksosten tarinaa on meillä seurattu aika tiiviisti jo useamman vuoden ajan. Ja hyvin he kieltämättä laulavat ja esiintyvät, vaikken taida ihan kohderyhmään kuuluakaan.

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Hans Rosling: Faktojen maailma – Hyvä herätys meille kaikille, jotka luulemme tietävämme maailman asioista suhteellisen paljon. Myös poliittisia päätöksiä/mielipiteitä perustellaan usein ”faktoilla”, jotka eivät itse asiassa ole lähelläkään totuutta. Kirja pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille Twitter-keskustelijoille.

19. Et pidä kirjan nimestä

Mia Franck: Bombträdgården (Pommipuutarha) – Kirja kertoo sotalapsista, mikä on todella kiinnostava aihe. Parhaimmillaan Franck kuvaa hyvin lapsen yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja pelon tuntoja, mutta suurelta osin tarina jää jotenkin laahaamaan.

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

Nadia Murad: Viimeinen tyttö: Olin Isisin vankina – Rankka, mutta todella vaikuttava kirja. Murad käy läpi jesidien kansanmurhan ja omat kokemuksensa Isisin vankina hämmästyttävän kiihkottomasti, ja äärimmäisen julmuuden kokeneenakin pystyy välittämään toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Kirjan lukemisen lisäksi suosittelen lahjoitusta jesidien auttamiseen Nadia’s Initiativen kautta.

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

Peter Franzén: Tumman veden päällä – Todellinen yllättäjä. En odottanut tältä ”julkisuuden henkilön kirjoittamalta kirjalta” oikein mitään. Franzén onnistuu kuvaamaan hienosti, miltä asiat lapsesta tuntuvat – oli kyse sitten arjen pienistä iloista tai perheväkivallasta. Luin tämän Franzénin lapsuudesta kertovan omaelämäkerran perään myös hänen nuoruudestaan kertovan Samoilla silmillä (ks. kohta 43).

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

Timo Parvela: Ella ja kaverit hiilijalanjäljillä ­– Tähän kategoriaan olisi ollut tyrkyllä myös monta muuta kirjaa, mutta tytär ehti ehdottaa tätä ensin, joten luimme yhdessä Parvelan Ella-kirjan.

23. Kirjan nimessä on jokin maa

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi – Mielensäpahoittaja on kyllä kovin tunnistettava, ja siksi hauska, suomalaishahmo, mutta toimii ehkä paremmin yksittäisinä ”kohtauksina” kuin kokonaisena kirjana.

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja – Menin kirjastossa aikuisten romaanihyllylle ja otin hyllystä kirjan silmät kiinni. Ajattelin ensin, että tämä on jo vähän liiankin ”random”, mutta kirja olikin suhteellisen viihdyttävä. En olisi tullut valinneeksi sitä silmät auki. ;)

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Leo Tolstoi: Sota ja rauha III – Jostain syystä Tolstoit on jääneet lukematta aiemmin. Ks. kohta 7.

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

Yuval Noah Harari: Sapiens: A Brief History of Humankind (Sapiens: Ihmisen lyhyt historia) – Etsiskellessäni luettavaa tähän kategoriaan näin lentokentällä miehen lukemassa tätä Hararin jättimenestyksen saavuttanutta teosta, joten tartuin siihen lopulta itsekin. En tykännyt. Jotenkin kirja tuntui amerikkalaishenkiseltä ”history for dummies” -tyyppiseltä tiivistelmältä (vaikka Harari onkin israelilainen), eikä se tarjonnut oikein uusia oivalluksia. Tai ehkä olin vaan liian kriittinen, kun miljoona ihmistä on asiasta eri mieltä…

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

Neil Gaiman: Norse Mythology (Pohjoisen mytologia) ­– Viikinkien jumaltaruja. En olisi lukenut tätä kirjaa ilman lukuhaastetta, mutta se oli ihan kiinnostava kertaus pohjoisen mytologiasta.

28. Kirjan kannessa on kuu

Outi Pakkanen: Julma kuu – En ole ennen lukenut Outi Pakkasen kirjoja, ja tämäkin valikoitui kannessa olevan kuun kuvan perusteella. Ihan hyvä jännäri.

29. Kirjassa nähdään unia

Leo Tolstoi: Sota ja rauha IV – Ks. kohta 7.

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

Karen Cleveland: Koko totuus ­– Siskon suositus. Mukaansatempaava jännäri, jossa pääosassa on CIA:n vastavakoilun agentti.

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

Jojo Moyes: Elä rohkeasti – Koko Moyesin kolmiosainen sarja Kerro minulle jotain hyvää, Jos olisit tässä ja Elä rohkeasti sopivat erityisen hyvin uima-altaalla/rannalla/muussa lomakohteessa luettaviksi.

32. Kirjan nimessä on ammatti

Pertti J. Rosila: Arkadianmäen kirstunvartija – Kiinnostava ja ihan hauska kurkistus eduskunnan arkeen. Periaatteessa en kyllä yleensä pidä siitä, että virkamiehet paljastavat ns. hallinnon sisäisiä asioita eläkkeelle jäätyään, mutta pääosa Rosilan jutuista lienee julkisia / yleisesti tiedossa.

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

Winston Groom: Forrest Gump – Olin kuullut sanottavan, että Forrest Gump -elokuva on parempi kuin kirja, joten asia piti testata – tosin äänikirjana (englanniksi). Ja olen eri mieltä: kirja on yhtä viehättävä kuin elokuvakin. Äänikirjan lukija Mark Hammer on aivan loistava.

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

Taru Anttonen ja Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille): kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan – Näitä sankaritarinoita rohkeista naisista on ilo lukea useammankin kirjan verran.

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

Camilla Läckberg: Kultahäkki – Huonoin lukemani Läckberg. Fjällbackaan sijoittuvat rikosromaanit ovat koukuttavampia (joskin minulle välillä vähän liian raakoja).

36. Kirjassa ollaan yksin

Helmi Kekkonen: Kotiin – Novelleja yksinäisyydestä ja kaipuusta. Kaunista ja hieman surumielistä.

37. Pienkustantamon julkaisu

Ville Virkkunen: Karumaa – Ystäväni Villen runoja. Hyvä Ville!

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

Lee Harper: To Kill a Mockingbird (Kuin surmaisi satakielen) – Kertomus 1930-luvun Alabamasta, jossa rotukysymykset jakavat ihmiset eri leireihin. Tietyiltä osin ilmiö on tunnistettavissa Yhdysvalloissa vielä lähes sata vuotta myöhemminkin.

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Pauliina Rauhala: Synninkantajat – Jatkoa Rauhalan Taivaslauluun (ks. kohta 15). Synninkantajat ei nouse Taivaslaulun tasolle, mutta jatkaa pohdintaa, millaista elämä on suljetussa uskonnollisessa yhteisössä, erityisesti sellaisilla, jotka kipuilevat yhteisön tiukkojen sääntöjen kanssa.

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän – Vähän erilaista Pulkkista, ainakin pyrkimykseltään kevyempää. Kirja on ihan ok, mutta ehkä suosittelisin kuitenkin Pulkkisen muita kirjoja ennen tätä.

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

Minna Huotilainen ja Mona Moisala: Keskittymiskyvyn elvytysopas – En haikaile pois nykyhetkestä, joten valitsin tähän kategoriaan nykyajan ilmiön: keskittymiskyvyn herpaantumisen. Keskittymiskyvyn elvytysopasta lukiessa tuli kieltämättä sellainen olo, että teen aika paljon väärin, kun teen usein montaa asiaa samaan aikaan. Vähän olin kyllä eri mieltäkin asiasta: joskus multitasking on arjen sujumisen edellytys, ja ajoittain sitä paitsi ihan hauskaakin. Lukiessa ja kirjoittaessa sen sijaan suljen kyllä kaikki toosat ja keskityn vain yhteen asiaan, joten ehkä en kuitenkaan ole ihan toivoton tapaus...

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

Kreetta Onkeli: Iloinen talo – Rapsakkaa ja suorapuheista kuvausta alkoholistiperheen lasten tuntemuksista Onkelin omiin kokemuksiin pohjautuen. Rankka aihe, mutta pidän Onkelin kirjoitustyylistä.

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

Peter Franzén: Samoilla silmillä – Jatkoa Franzénin lapsuudesta kertovan Tumman veden päällä (ks. kohta 21). Samoilla silmillä käsittelee nuoruusvuosia. Hyvä ratkaisu rakentaa kirja eri tavalla kuin ensimmäinen osa.

44. Kirja kertoo Berliinistä

Ilkka Remes: Perikato – Vähän venytetty kategorisointi, mutta yksi kirjan tapahtumapaikoista on kyllä Berliini. Taattua Remes-laatua: laajasti taustatietoa ja monisäikeinen juonirakenne.

45. Kirjan nimessä on kieltosana

Jan-Philipp Sendker: Sydämen ääntä ei voi unohtaa – Kiehtova ja seesteinen kertomus rakkaudesta ja elämän tarkoituksesta. Kirja on jatkoa Sydämenlyönneissä ikuisuus -romaanille, joka kannattaa lukea ensin. Lumoavia kirjoja molemmat. Kauhean stereotypistä, mutta kirjoja on vaikea uskoa saksalaisen miehen kirjoittamiksi.

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

Annamari Marttinen: Korsetti – Kirja käsittelee transvestismia Paulin tarinan kautta: Paulin halua pukeutua naisten vaatteisiin ja ympäristön painetta tukahduttaa ”epänormaali” käytös. Pisteet aiheeseen tarttumisesta, vaikka kerrontaa olisi voinut vähän tiivistää.

47. Kirjassa on alle 100 sivua

Ville Virkkunen: Arjen harmaa valo – Lisää Villen runoja (ks. kohta 37). Aiheina arkipäivän havainnot ja yhteiskunnalliset asiat.

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe – Toinen maailmansota ja kaksi erilaista lapsen näkökulmaa: saksalaisen Wernerin ja ranskalaisen Marie-Lauren, joiden polut myöhemmin kohtaavat. Kiehtovasti ja kauniisti kerrottu tarina. Ei ihme, että kirja on ollut myyntimenestys.

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Pajtim Statovci: Bolla – Tietenkin se piti lukea. Ja onhan se kauniisti kirjoitettu riipaisevista aiheista: Kosovon sodan ajasta, miesten välisestä (kielletystä) rakkaudesta ja siitä, kuinka sota ja ympäröivän yhteisön odotukset pakottavat ihmisiä ratkaisuihin, joita he eivät itse haluaisi tehdä.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia – Elämäni ensimmäinen Murakami (syystä tai toisesta). Novelleja rakkaudesta. Erikoisia tarinoita, mutta jännällä tavalla kiehtovia. Ehkä voisin siis lukea toisenkin Murakamin.


Perjantai, Joulukuu 13, 2019, 09:09 | Ei kommentteja »

Viime päivien al-Holia koskeva poliittinen keskustelu on ollut melko yksioikoista ja yksinkertaistavaa. Suurella osalla poliitikoista tuntuu olevan varma ja ehdoton mielipide asiaan, jossa ei varmastikaan ole yhtä ainoaa totuutta ja johon ei ole helppoja ratkaisuja. Minusta olisi reilua ja rehellistä myöntää, että kysymys on erittäin vaikea ja monimutkainen.

Valtaosa poliitikoista ja kansalaisista tuntuu olevan yhtä mieltä siitä, että lapsia on autettava. Samanaikaisesti on kuitenkin kuultu melkoisia kehäpäätelmiä: lapsia pitää auttaa, mutta lapsia ei saa erottaa vanhemmistaan, ja äitejä emme ainakaan ota Suomeen… Puheen tasolla siis halutaan auttaa, mutta käytännössä mitkään auttamisvaihtoehdot eivät tule kyseeseen.

Moni on myös peräänkuuluttanut poliittista päätöstä Suomen linjasta. Ja varmasti sellainen olisi hyvä ollakin. Mikä se sitten voisi olla?

Vaihtoehtoja on käytännössä kolme:

1) Päätetään ottaa vastaan vain orpolapset. Heitä on Helsingin Sanomien tietojen mukaan kaksi ja kaksi orpouteen rinnastettavassa tilanteessa olevaa (mitä ikinä se tarkoittaakaan). Orpolapsia on haettu myös muihin Pohjoismaihin, ja kurdihallinto on ilmoittanut, että se on valmis luovuttamaan orpolapset. Käytännön hankaluutena on toki tässäkin lasten henkilöllisyyden todentaminen ilman asiakirjoja ja ilman täyttä varmuutta perhesuhteista. Mutta, nyt puhutaan 2-4 lapsesta. Tämän täytyy olla tehtävissä! Poliittisena linjauksena tämä tarkoittaisi toki samalla päätöstä siitä, että muita lapsia ei auteta.

2) Pyrkiä saamaan kaikki suomalaislapset pois leiriltä ilman äitejään. Tämä vaihtoehto tuntuu saavan eduskunnassa kovasti kannatusta. Tämä on kuitenkin monella tapaa ongelmallinen ja melko epärealistiselta vaikuttava vaihtoehto. Käytännössä toteutus tyssää siihen, että kurdihallinto on ilmoittanut, ettei se luovuta lapsia leiriltä ilman äitejään. Myös äidit ovat lehtitietojen mukaan ilmoittaneet, että he eivät anna suostumustaan lasten viemiseksi Suomeen yksin.

Lasten erottaminen äideistään ei sinänsä tässä ole suurimpana kompastuskivenä - onhan Suomessakin lähes 20 000 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle, mikä osoittaa, että lapsen etu ei aina ole olla vanhempiensa kanssa. Ja lapsiasiainvaltuutettukin oikaisi yleisen virhekäsityksen siitä, että Suomen viranomaisilla ei olisi lastensuojelussa toimivaltaa ulkomailla. Kyllä on, mutta käytännössä se vaatisi yhteistyötä paikallisen viranomaisen kanssa. Ja kun tässä tapauksessa paikallinen viranomainen on ilmoittanut, ettei se päästä lapsia lähtemään ilman vanhempiaan, ei Suomi voi lapsia väkisinkään hakea.

3) Hakea sekä äidit että lapset Suomeen. Ymmärrän hyvin, että tämä vaihtoehto pelottaa monia, ja se pitää saada sanoa ääneen. Isisin hirmuteot ja väkivaltaisuudet ovat kiistämättömiä, ja terrorismin uhka pitää aina ottaa erittäin vakavasti. Ja on totta, että naiset ovat lähteneet alueelle vapaaehtoisesti, ja ainakin osa on voinut olla tavalla tai toisella mukana Isisin toiminnassa. Luotan kuitenkin itse suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja turvallisuuskoneistoon, että äitien tilanne pystytään selvittämään. Ne, jotka ovat syyllistyneet laittomuuksiin, tuomitaan (mahdollista osallisuutta Isisin toimintaan ei ole helppo osoittaa, mutta se on kuitenkin tehtävissä) ja niitä seurataan, joiden suhteen on syytä huoleen. Tiedän, että se on hankalaa ja kallistakin, mutta siihen on keinonsa. On myös hyvä muistaa, että Supon tehtävä on tehdä nimenomaan uhka-arvio. Vaihtoehtoisesti voi ajatella, että ihmisellä on taipumus olla kiitollinen, jos hänen ja hänen lastensa henki pelastetaan, ja ammattilaisten avustuksella heillä on hyvät mahdollisuudet sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Lisäksi voi miettiä myös sitä, kummassa radikalisoitumisen uhka on suurempi: Suomessa vai vankileirillä? Mitä pidempään lapset ovat leirillä, sitä todennäköisemmin hekin radikalisoituvat - ja vastaavasti mitä nopeammin he pääsevät pois, sitä paremmat mahdollisuudet heillä on toipua. Eikä leiriympäristö varmasti tee hyvää äideillekään. On myös hyvä muistaa, että Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus tulla takaisin Suomeen. Nyt vain on valittu se linja, että paluuta ei aktiivisesti avusteta, vaikka periaatteessa konsulipalvelulaki siihen velvoittaisi. Tämä lain mukainen oikeus tarkoittaa myös sitä, että osa äideistä lapsineen saattaa joka tapauksessa palata jossain vaiheessa omaehtoisesti Suomeen - mahdollisesti lasten oltua leirillä vuosia.

Itse valitsisin näistä vaihtoehdoista kolmannen: sekä lasten että äitien hakemisen takaisin Suomeen. Nähdäkseni se on ainoa realistinen tapa auttaa lapsia ja saada heidät pois leiriltä, jossa ei ole mahdollisuutta turvallisuuteen, riittävään ravintoon, terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Lasten auttamiseen velvoittaa paitsi YK:n lasten oikeuksien sopimus, ennen kaikkea ihmisyys. Suuri osa näistä lapsista on alle kouluikäisiä.

Kuten todettu, asia ei ole yksinkertainen ja kaikissa vaihtoehdoissa on vaikeutensa ja huolensa. Toivoisin kuitenkin erityisesti kansanedustajilta rehellisyyttä siinä, että jos he ilmoittavat kannakseen, että äitejä ei missään olosuhteissa saa tuoda takaisin Suomeen, heillä olisi samalla kanttia sanoa, että erittäin suurella todennäköisyydellä silloin ei myöskään lapsia voida auttaa. Tai sitten heidän on kiireesti esitettävä konkreettinen suunnitelma, miten se voitaisiin tehdä. Ainakaan eilen eduskunnan kyselytunnilla ei kuultu yhtään ratkaisuehdotusta, miten tämä ”lapsia autetaan, mutta äitejä ei” -linjaus voitaisiin toteuttaa. Eivätkä Suomen parhaat asiantuntijat ole sellaista keksineet, vaikka ovat tehneet asian eteen töitä jo kuukausia.


Perjantai, Helmikuu 22, 2019, 16:57 | Ei kommentteja »

Perjantai, Tammikuu 18, 2019, 22:45 | 1 Kommentti »

Maanantai, Joulukuu 3, 2018, 19:00 | 1 Kommentti »

(c) Mervi Katainen
Kuvat: Mikko Mäntyniemi
Osumalaskuri: 90132